Showing posts with label blenheim. Show all posts
Showing posts with label blenheim. Show all posts

Wednesday, July 1, 2009

Kuulumisia

Tässä bussissa istuskellessa kohti Aucklandia koriskisoja katsomaan (matkalla kestoa 11 h) on hyvää aikaa tehdä pieni yhteenveto kuluneista kolmesta kuukaudesta.

Eevan ja Juuson lähdettyä paluumatkalle onnistuneen häämatkansa jälkeen (kuulette tästä matkasta lisää tuonnempana) oli meidän JBB:n kanssa orientoiduttava työnhakuun. Ja niin kuin jo tiedättekin JBB päätyi varsin nopeasti GP:n hommiin Christchurchiin.

Minulta työnhaku ei kuitenkaan sujunut yhtä kivuttomasti. Queenstownista ei tähän vuodenaikaan (off season) töitä löytynyt ja seuraavat hommat olisivat olleet tarjolla hiihtokaudelle kesäkuusta eteenpäin. En kuitenkaan jäänyt suremaan tätä valitettavaa tosiasiaa vaan käytin tilaisuuden hyväkseni ja tutustuin tähän eloisaan ja viriiliin kaupunkiin tarkemmin. Extreme lajien ja railakkaan yöelämänsä lisäksi Queenstownissa on tarjolla paljon muutakin. Esimerkiksi frisbee golf loistavalla paikalla Queenstown Gardenissa on kokeilemisen arvoinen (ennätykseni 52). Ehdimme ottaa pari kierrosta JBB:n kanssa ja jännittävien vaiheiden jälkeen selviydyin niistä voittajana. Luonto on myös lähellä ja erinomaisia kävelylenkkejä on jokaiseen makuun. Läheiset kukkulat tarjoavat reippailun lisäksi hienot näkymät alas laaksoihin.

Näkymä alas Lake Hayesille Queenstown Hilliltä.

Pari viikkoa Queenstownissa sujahti varsin nopeasti ja oli aika sirtyä Wanakaan töitä etsimään. Eloisan ja varsin "turistin" Queenstownin jälkeen oli mukava olla taas paikallisten parissa. Wanakasta muodostuikin yksi Uuden Seelannin mieleenpainuvimmista paikoista ja Etelä Saaren henkilökohtainen suosikkini. Wanaka on Queenstownin kaltainen kaupunki, mutta rauhallisempi ja idyllisempi. Läheiset vuoret tarjoavat erinomaiset vuorikiipeilymahdollisuudet ja Mt Aspiring National Park on ehdottomasti käymisen arvoinen. Tein sinne parikin retkeä ja nyt kerron yhdestä tekemästäni kolmen päivän vaelluksesta.

Auringon nousu Wanakassa.

Ajomatka Wanakasta kansallispuistoon kestää tunnin verran ja se kulkee suosittujen kalliokiipeilypaikkojen ohi ja keskelle toimivia farmeja. Joten lehmä- ja lammaslaumat saattavat hyvinkin hidastaa matkantekoa! Täällä ei jää epäselväksi, että maatalous on Uuden Seelannin selkäranka.

Paluumatkalla takaisin Wanakaan.

En tehnyt tätä matkaa kuitenkaan yksin, vaan poimin mukaani Australialaisen liftarin, Miken. Liftaus on suosittu ja helppo tapa matkustaa Uudessa Seelannissa, varsinkin Etelä Saarella. Mike kertoikin, että yleensä hän on saanut kyydin alle 10 minuutissa. Kuljimme hänen kanssaan ensimmäisen etapin yhdessä Aspiring Hutille, jonne leiriydyin Miken jatkaessa vielä eteenpäin (kokenut vuorikiipeilijä).

Syksy on hyvää aikaa liikkua luonnossa, koska väkeä ei ole paljon ja alppimajoissa on mukavasti tilaa, sään vielä suosiessa. Aspiring Hutissa (38 petiä) ei yöpynyt lisäkseni kuin Rob Englannista. Hänen suunnitelmansa osoittautuivat samoiksi kuin minun, joten aamulla suuntasimme yhdessä ylös French Ridge Hutille. 7,2 kilometriä pitkä matka ylös 1500 metriin oli todennäköisesti rankin trekki mitä olen täällä Uudessa Seelannissa tehnyt, mutta lounas French Ridge Hutilla maistui sitäkin paremmalta. Tapasimme myös Miken ja iltapäivällä teimme yhdessä retken ylös, tavoitteenamme läheinen huippu n.2100 metrissä. Sää alkoi kuitenkin huonontua ja päätimme kääntyä takaisin n.1900 metrissä.

Vuorilla French Ridge Hutin yläpuolella, vasemmalla Rob ja oikealla Mike.

Kolmas päivä olikin sitten paluu takaisin alas. Matkalla teimme vielä lenkin Rob Roy Glacierille ennen paluuta autolle. Päivälle kertyi yllättävästi pituutta 27 km ja olimme Robin kanssa suht väsyneitä palatessamme takaisin Wanakaan ja Purple Cow hostelliin. Robin matkustusmuoto oli liftaaminen, joten hän oli kiitollinen seurastani (hänen tarjoamat kaljat illalla kyllä maistuivat).

Työtarjonta Wanakassa osoittautui yhtä lailla niukaksi kuin Queenstownissa, mutta liikkeellä olleet lukuisat muut työnhakijat muodostivat leppoisan tunnelman. Monet odottelivatkin lähestyvän hiihtokauden alkua. Sadonkorjuu viinitiloilla oli pitkälti ainoa tarjolla ollut työ ja aina kun uusi viinitila tarvitsi sadonkorjuu apua lähti sinne 20-30 hengen ryhmä projektien kestäessä 2-5 päivään kerrallaan. Odotellessa uuden sadonkorjuu projekin alkua oli aikaa tutustua Wanakaan ja sen ympäristöön. Onnekseni koriskausi täällä oli sopivasti alkamassa ja ehdin pelata kolme ensimmäistä ottelua Wanakan paidassa (kaksi voittoa ja yksi pisteen tappio) ennen siirtymistäni eteenpäin.

Näkymä Wanaka järvelle.

Reilun kolmen Wanakassa vietetyn viikon jälkeen tarjoutui minulle oiva tilaisuus kun sain töitä Vicarage Lanelle, Blenheimista. Matkalla ehdin käydä katsastamassa Mt Cook Villagen, sehän oli yksi niistä harvoista paikoista, joissa emme JBB:n kanssa olleet vielä vierailleet. Sää ei Mt Cookilla ollut kovin suosiollinen. Toki tein muutaman kävelyn ja kiipesin lumen peittämälle Sealy Tarns Trackille tavoitteena Mueller Hut, mutta lumipyryn yltyessä joiduin kääntymään takaisin. Lyhyempiä kävelyjä jotka tein olivat Blue Lakes, Tasman Glacier Lake ja Glencoe Walk. Voin lämpimästi suositella ja paremmalla säällä vierailu Mt Cook Villageen on varmasti vielä vaikuttavampi.

Mt Cook/Aoraki aamun sarastaessa.

Tapasin Mt Cookilla taas Robin ja jatkoimme yhdessä kohti Christchurchia. Pysähdys Lake Tekapolla ja trekki ylös Mt John Observatoriolle, sekä vierailu Oamarussa viskipanimolla kuuluivat päivän ohjelmaan ennen rantautumista Christchurchiin JBB:n vieraaksi. Jo seuraavana päivänä minulla oli edessä ajo Blenheimiin ja töihin Vicarage Lanelle jäljellä oleviksi seitsemäksi viikoksi.

KUVIA patikoinnista löytyy kuvagalleriastamme.

Aika Blenheimmissa kului varsin nopeasti. Yleisissä viinitilan kunnostushommissa ja viiniköynösten talvehtimiskuntoon valmisteluissa. Urakka onkin yksi isoimmista viinitiloilla. Varmistaa, että köynökset jaksavat seuraavana kesänä kantaa hyvän sadon.

Sadun ja Johnin lähdettyä Suomeen kesälomalle viinitila jäi minun huollettavakseni ja sain toimia töiden ohella talonmiehenä. Yksi tilan parhaista puolista on ehta suomalainen sauna. Auttaa kummasti viilenevien iltojen ikävään ja tietoon Suomen kesästä.. Myös juhannuskokko jonka rakensin itselleni toi hienoja muistoja mieleen. Saas nähdä tuleeko rakennettua toista kokkoa enää Tongalla Madventuresin tapaan.

Viinituotanto Blenheimissa on ollut vuosi vuodelta kasvussa ja 08 sato oli jo liiankin suuri. Tarkoittaen, että tänä vuonna viljelijät pudottivat osan sadosta maahan, jotta jäljelle jäävät rypäleet saavat enemmän voimaa kasvaa ja laatu paranee. Odotettavissa olikin hyvä sato, koska sää sattui olemaan oikein suosiollinen: erittäin sateinen helmikuu, jonka jälkeen pitkä aurinkoinen jakso. Paikallislehden otsikko olikin "Grape harvest dream run". Minulla oli oiva tilaisuus tutustua 09 satoon kun John meni yhdessä viinimestarin kanssa maistamaan lähes valmiit viinit. Vicarage Lanen viini tilukset oli jaoteltu 14 eri erään alueittain ja maistelimme ja tuoksuttelimme niiden eroavaisuuksia (minä tietysti noviisina). Tarkkojen analyysien jälkeen viisi parasta valittiin ja lopputuloksena oli makuprofiililtaan tasapainoinen ja laadukas uusi Vicarage Lanen Sauvignon Blanc 09. Pitäisi saapua Suomen markkinoille elokuussa.

Ja lopuksi vielä paikallisista poliiseista. Lama ja heikko taloustilanne on saanut poliisit jakamaan sakkoja täällä entistä ahkerammin ja minunkin kohdalleni sattui yksi näistä. Tankattuani olin lähdössä liikenteeseen kun siviilipoliisi jo pysäytti minut. Ja syy oli ilman turvavyötä ajaminen. Ensin luulin 150 dollarin sakkoa vitsiksi, mutta poliisi tuntui olevan kovin vakavissaan. Lievästä ylinopeudestakin saa vähemmän sakkoa, missä logiikka? Noh, eihän nuo sakot Suomeen asti tule - Eihän?

Monday, June 1, 2009

All hail the Queen!

I've just come back to Christchurch from having spent a long weekend with Giigan in Blenheim. Today is a public holiday in NZ: it's the Queen's Official Birthday (not the same as her real birthday though). Yesterday the two of us celebrated this very thoroughly with many toasts and good food while playing Scrabble and the legendary computer game Heroes of Might and Magic 2 (1996, yeah baby!). I think we should have a President's Official Birthday as a public holiday in Finland too, don't you?

Vicarage Lane.

I'm glad I had the opportunity to see how my travel companion is living in Blenheim. To most of you it might be a bit unclear what he's actually doing, so here's the slightly more elaborate version: he's working (doing various things) in exchange for accommodation on a vineyard in Blenheim (the famous Marlborough wine district) run in part by a Finnish lady. We visited the vineyard (Vicarage Lane) together with Sanna and Kaisa when we first came to the South Island in February. Giigan is staying in the owners' guest house, which comprises a kitchen-living room hybrid, a bedroom and a bathroom. It is modern, quite Finnish (properly insulated, double glasing, "kuivausteline") and in the heart of rows upon rows of vines. Sitting in the living room looking out, you see the beautiful mountains surrounding the sunny Marlborough valley. It was considerably warmer there than in Christchurch, and we had in fact terrific weather the whole long weekend.

The guest house at Vicarage Lane.

I took the bus from Christchurch to Blenheim early Saturday morning. We went for a swim in the Blenheim swimming hall (where Giigan's shoes got stolen), planned our trip to Tonga a little bit, and enjoyed a Finnish sauna at our hosts' in the evening. It was heavenly.

On Sunday we drove around in the area a little bit and played minigolf in Picton in a freezing wind (coming literrally straight from Antarctica). In the afternoon and evening we played the aforementioned games whilst eating and drinking (we had to get rid of our liquor cache since we're leaving NZ soon). We also watched a "Kummelit" movie with half an eye.

The living room / kitchen.

It's been a very good and relaxing three days, but at the same time a kind of prelude to our departure, since I took our green car back to Christchurch with me in order to sell it. I've got 5 more weeks left here, so there's plenty of time to find a buyer. Giigan and I will head up to the North Island at different times (Giigan will go earlier because of the U19 Basketball World Championship in Auckland), but we'll meet up in Taupo on July 13th.

The main house at Vicarage Lane.

I'll finish with a small piece of marketing, or you can call it a recommendation if you prefer. :-) The 2009 vintage of Vicarage Lane's Sauvignon Blanc wine will be available in Alko stores around August. It is very good (Giigan has sampled it thoroughly and compared it to many other Marlborough Sauvignon Blancs) and an excellent drink for a hot summer's day. I would suggest that all wine-lovers reading this pick up a bottle or two once it hits the shelves. Share it with friends and spread the word!

Thursday, March 19, 2009

Marlborough

In this blog post we'll continue from arriving in Picton (3rd Feb) on the South Island together with our first Finnish visitors Kaisa and Sanna. During our first few days on the South Island we drove around Marlborough, the northernmost region of the island, most famous for its wines. Besides wine tasting, we also had time to enjoy the stunning beaches of the Abel Tasman National Park, visit the beer festival Blues, Brews & BBQs, and see some museum cars in Renwick. This blog post is for a change again in Finnish, however, the image gallery is in English as usual. You can find links to a couple of videos too if you look carefully in the text below.

Olimmekin jo ehtineet JBB:n kanssa odottaa Etelä-Saarelle rantautumista. Olivathan kaikki tapaamamme ihmiset kehuneet Etelä-Saarta kauniimmaksi ja mukavammaksi! Rantautumisemme idylliseen rantakaupunkiin, Pictoniin, ei olisi voinut paremmin sujua. Sää oli aurinkoinen ja laivamatka sujunut tyynten kelien vallitessa...

Pictonin houkutteleva ranta.

Lounastettuamme Pictonissa lähdimme ajelemaan kohti Blenheimia, joka sijaitsee vuorten suojaamassa laaksossa, muodostaen täydelliset olosuhteet viinin viljelyyn. Laakso onkin nykyisin täpötäynnä viiniviljelyksiä ja koska pari viime vuotta ovat olleet todella tuottoisia on viiniä alueella liiaksi asti. Suunnitelmissamme oli viedä Sanna ja Kaisa tutustumaan viinin viljelyyn ja maistelemaan laadukkaita viinejä. Erityisesti Sauvignon Blanc rypäleestä valmistetut viinit ovat täällä todella laadukkaita.

Suuntasimme siis kohti Satu Lappalaisen viinitilaa Vicarage Lanea, jonne olimme sopineet tutustumiskäynnin. Kiersimme Sadun tiluksilla ja hän kertoi meille viinin viljelystä ja siitä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jotta lopputulos on mieluisa. Kierroksestammme muodostui oikein onnistunut ja kiitokset siitä Sadulle! Kierreltyämme viinitarhalla aikamme pääsimme maistelemaan viinejä ja totesimme ne oikein laadukkaiksi. Saimme jopa pari pulloa mukaan, jotka löysivät tiensä illallispöytäämme... Vicarage Lanen viinejä taitaa löytyä nykyisin Alkonkin valikoimista.

Seuraavana aamuna oli varsinaisen viinikierroksen aika. Aloitimme Highfield Estatelta, lähinnä sen sijainnin takia. Sieltä aukeaa oikein hienot näkymät koko Marlboroughin alueelle. Toki viinitkin maistuivat :-), joskin nyt oli JBB:n vuoro olla kuskina ja näin ollen hänen kierroksestaan ei tullut yhtä täysipainoinen kun meidän muiden kolmen. Jatkoimme matkaamme Cloudy Bayn viinitilalle, joka kuuluu ns. pakollisiin kohteisiin täällä (ainakin jos on opaskirjoihin uskomista). Ja kyllä laadun saattoi maistaa.

Allan Scottin etupiha. Kyllä kelpasi.

Kolmantena vierailukohteenamme oli Allan Scott, joka kahden edeltäjänsä tavoin kuuluu ns. suuriin, eli ovat alueen lippulaivoja. Emme joutuneet pettymään. Kuulimme myös, että Allan Scottin naapurissa oli Moa niminen pienpanimo, joka on Josh Scottin perustama. Viiden vuoden työkokemus euroopan panimoista toi tarvittavan ammattitaidon ja idea oluen panemisesta shampanjamenetelmällä ainutlaatuisen aseman Uuden-Seelannin panimojen keskuudessa. Ja kyllä lopputulos oli ensiluokkainen! Tämä pysähdys oli enemmän meidän poikien mieleen :-)

Onnistuneen Moa vierailun jälkeen jatkoimme vielä Domaine Georges Michelin viinitilalle ja Saints Clair Family Estatelle. Me rupesimme JBB:n kanssa jo vähän passailemaan onnistuneen Moa käynnin jälkeen, mutta Sanna ja Kaisa totesivat nämäkin vierailut oikein kivoiksi. Täyteläisen Marlborough päivämme päätti vierailu Makanan suklaatehtaalla. Kyllä täälläkin osataan suklaata tehdä vaikkei ollutkaan kotoisan Fazerin sinisen veroista :-)

Auringonlasku Nelsonissa.

Majoituimme viinikierroksen jälkeen Pictoniin, jotta pääsisimme varhain seuraavana aamuna liikkeelle kohti Nelsonia. Nelsoniin ajoimmme maisemareittiä, josta oli fantastiset näkymät Marlborough Soundeille. Majoituttuamme jätimme tytöt tutustumaan kaupungin shoppailumahdollisuuksiin ja menimme jatkamaan harrastustamme: vuorossa oli Founders Brewery. Tämäkin pienpanimo on erittäin laadukas ja vaalii tiukasti oluen valmistuksen perinteitä.

Seuraava päivä (6.2.) oli Waitangi Day, joka on Uuden-Seelannin kansallispäivä (sopimus Englantilaisten ja Maoriheimojen välillä 6.2.1840). Me emme jääneet juhlistamaan Waitangi päivää Nelsoniin vaan suuntasimme Abel Tasmanin kansallispuistoon, joka oli ensimmäinen todella vaikuttava luontoelämys Etelä-Saarella.

Nämä Split Apple kivet löytyvät LotR elokuvistakin, ainakin oppaamme mukaan...

Abel Tasmanin kansallispuisto on vaikuttava merenrantakohde monine hiekkarantoineen ja hyvin hoidettuine kävelyreitteineen. Ja koska se on pääasiallisesti rantakohde niin sää on isossa osassa - Ja meitä onnisti!

Abel Tasmanin kansallispuistossa on useita vaihtoehtoja 3-5 päivän trekeille, mutta koska aikamme tyttöjen kanssa oli rajallinen niin päädyimme valmiiseen pakettiin nimeltään "Great Day Out". Siihen kuului venematkat (! VIDEO !) Marahausta Onetahuti Beachille ja Torrent Baystä Marahauhin. Väliin jäi noin 14 kilometrin kävely, joka on kauneinta aluetta kansallispuistosta.

Leppoisan venematkan aikana näimme mm. Split Apple kivet ja Tonga Island Seal Colonyn. Kuskimme oli asiantunteva ja kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia kansallispuiston synnystä, nähtävyyksistä ja asutuksesta. Veneen jätettyä meidät Onetahuti Beachille, jatkoimme jalan rantapolkua pitkin nauttien trooppisista näkymistä. Ensinmäinen etappi oli lyhyt kävely Tonga Quarryhin, jossa meillä oli oiva tilaisuus harrastaa vesileikkejä ja rantaelämää (! VIDEO !).

Abel Tasmanin luonto on kaunista.

Parin tunnin irtioton jälkeen jatkoimme kävelyä kohti Torrent Baytä, pysähtyen välillä picnicille Bark Bayhin. Lopun matkaa marssimme rivakampaa tahtia ja saimme taas kunnon hien päälle, joten uinti oli paikallaan saavuttuamme perille. Loistavasti onnistuneen päivän kruunasi vesitaxi takaisin Marahauhin.

Lauantaina (7.2.) oli Nelssonissa isot markkinat, jonne menimme aamupäiväksi ihmettelemään. Saimme nauttia jos jonkinmoisista esityksistä. Luultavasti vaikuttavin oli kuitenkin ehta säkkipilliesitys, joka ainakin minulle oli uusi kokemus!

Säkkipilliesitys Nelsonin markkinoilla.

Markkinahumun jälkeen lähdimme taas ajelemaan. Suuntana Blenheim ja siellä järjestettävä Blues, Brews & BBQs tapahtuma.

Eikös ne smurffit olleet pienempiä?

Blues and Brews on varsinainen karnevaali tapahtuma. Useita bändejä on soittamassa ja monenlaista syötävää ja juotavaa on tarjolla (! VIDEO !). Kiweillä on tapana pukeutua teema-asuihin ja nauttia hyvästä musiikista, oluesta, barbequesta ja tietysti hyvästä ilmapiiristä kaverien kanssa - Good Times.

Meidän suunnatessa viettämään mukavaa iltapäivää oluiden merkeissä Sanna ja Kaisa menivät läheiselle rannalle ottamaan aurinkoa. He kun eivät niin oluesta välitä... Mikä parasta sovimme, että Sanna toimii kuskinamme illalla, joten meidän ei tarvinnut kuin rentoutua! Kolusimme seitsemän enemmän tai vähemmän uutta microbreweryä: Brew Moon Brewing, Renaissance Brewing, Three Boys Brewery, Green Man Brewery, Shamrock Brewing, The West Coast Brewery ja Nelson Bays Brewery. Mainittakoon nyt erityisinä herkkupaloina Three Boysin vehnäolut ja Green Manin lager. Yleisarvosana parhaana kokemuksena mieleen jäi Renaissance, osittain myös innokkaan panimomestarinsa ansiosta.

Arr... Tässä merkkareille mallia.

Renaissance Brewingillä oli tarjolla tunnin mittainen tutustumiskierros, jossa panimomestari itse esitteli oluitaan ja kertoi oluen valmistuksesta. Pidimme kierrosta oikein mielenkiintoisena ja se oli varmasti yksi päivän kohokohdista! Siinähän se päivä mukavasti pyörähti, kunnes tuli lähdön aika ja me pojat pääsimme ensimmäistä kertaa (ja tähän saakka ainoata) istumaan automme takapenkille... Sannalta sujui ajaminen vasemman puoleisesta liikenteestä huolimatta ja pääsimme turvalliseti Kaikouraan.

Matkastamme Kaikouraan valaita ja delffiinejä katsomaan, sekä Hanmer Springsistä kerromme seuraavassa julkaisussa!

The PICTURE GALLERY associated with this blog post is located behind this link!