Eevan ja Juuson lähdettyä paluumatkalle onnistuneen häämatkansa jälkeen (kuulette tästä matkasta lisää tuonnempana) oli meidän JBB:n kanssa orientoiduttava työnhakuun. Ja niin kuin jo tiedättekin JBB päätyi varsin nopeasti GP:n hommiin Christchurchiin.
Minulta työnhaku ei kuitenkaan sujunut yhtä kivuttomasti. Queenstownista ei tähän vuodenaikaan (off season) töitä löytynyt ja seuraavat hommat olisivat olleet tarjolla hiihtokaudelle kesäkuusta eteenpäin. En kuitenkaan jäänyt suremaan tätä valitettavaa tosiasiaa vaan käytin tilaisuuden hyväkseni ja tutustuin tähän eloisaan ja viriiliin kaupunkiin tarkemmin. Extreme lajien ja railakkaan yöelämänsä lisäksi Queenstownissa on tarjolla paljon muutakin. Esimerkiksi frisbee golf loistavalla paikalla Queenstown Gardenissa on kokeilemisen arvoinen (ennätykseni 52). Ehdimme ottaa pari kierrosta JBB:n kanssa ja jännittävien vaiheiden jälkeen selviydyin niistä voittajana. Luonto on myös lähellä ja erinomaisia kävelylenkkejä on jokaiseen makuun. Läheiset kukkulat tarjoavat reippailun lisäksi hienot näkymät alas laaksoihin.
Näkymä alas Lake Hayesille Queenstown Hilliltä.Pari viikkoa Queenstownissa sujahti varsin nopeasti ja oli aika sirtyä Wanakaan töitä etsimään. Eloisan ja varsin "turistin" Queenstownin jälkeen oli mukava olla taas paikallisten parissa. Wanakasta muodostuikin yksi Uuden Seelannin mieleenpainuvimmista paikoista ja Etelä Saaren henkilökohtainen suosikkini. Wanaka on Queenstownin kaltainen kaupunki, mutta rauhallisempi ja idyllisempi. Läheiset vuoret tarjoavat erinomaiset vuorikiipeilymahdollisuudet ja Mt Aspiring National Park on ehdottomasti käymisen arvoinen. Tein sinne parikin retkeä ja nyt kerron yhdestä tekemästäni kolmen päivän vaelluksesta.
Auringon nousu Wanakassa.Ajomatka Wanakasta kansallispuistoon kestää tunnin verran ja se kulkee suosittujen kalliokiipeilypaikkojen ohi ja keskelle toimivia farmeja. Joten lehmä- ja lammaslaumat saattavat hyvinkin hidastaa matkantekoa! Täällä ei jää epäselväksi, että maatalous on Uuden Seelannin selkäranka.
Paluumatkalla takaisin Wanakaan.En tehnyt tätä matkaa kuitenkaan yksin, vaan poimin mukaani Australialaisen liftarin, Miken. Liftaus on suosittu ja helppo tapa matkustaa Uudessa Seelannissa, varsinkin Etelä Saarella. Mike kertoikin, että yleensä hän on saanut kyydin alle 10 minuutissa. Kuljimme hänen kanssaan ensimmäisen etapin yhdessä Aspiring Hutille, jonne leiriydyin Miken jatkaessa vielä eteenpäin (kokenut vuorikiipeilijä).
Syksy on hyvää aikaa liikkua luonnossa, koska väkeä ei ole paljon ja alppimajoissa on mukavasti tilaa, sään vielä suosiessa. Aspiring Hutissa (38 petiä) ei yöpynyt lisäkseni kuin Rob Englannista. Hänen suunnitelmansa osoittautuivat samoiksi kuin minun, joten aamulla suuntasimme yhdessä ylös French Ridge Hutille. 7,2 kilometriä pitkä matka ylös 1500 metriin oli todennäköisesti rankin trekki mitä olen täällä Uudessa Seelannissa tehnyt, mutta lounas French Ridge Hutilla maistui sitäkin paremmalta. Tapasimme myös Miken ja iltapäivällä teimme yhdessä retken ylös, tavoitteenamme läheinen huippu n.2100 metrissä. Sää alkoi kuitenkin huonontua ja päätimme kääntyä takaisin n.1900 metrissä.
Vuorilla French Ridge Hutin yläpuolella, vasemmalla Rob ja oikealla Mike.Kolmas päivä olikin sitten paluu takaisin alas. Matkalla teimme vielä lenkin Rob Roy Glacierille ennen paluuta autolle. Päivälle kertyi yllättävästi pituutta 27 km ja olimme Robin kanssa suht väsyneitä palatessamme takaisin Wanakaan ja Purple Cow hostelliin. Robin matkustusmuoto oli liftaaminen, joten hän oli kiitollinen seurastani (hänen tarjoamat kaljat illalla kyllä maistuivat).
Työtarjonta Wanakassa osoittautui yhtä lailla niukaksi kuin Queenstownissa, mutta liikkeellä olleet lukuisat muut työnhakijat muodostivat leppoisan tunnelman. Monet odottelivatkin lähestyvän hiihtokauden alkua. Sadonkorjuu viinitiloilla oli pitkälti ainoa tarjolla ollut työ ja aina kun uusi viinitila tarvitsi sadonkorjuu apua lähti sinne 20-30 hengen ryhmä projektien kestäessä 2-5 päivään kerrallaan. Odotellessa uuden sadonkorjuu projekin alkua oli aikaa tutustua Wanakaan ja sen ympäristöön. Onnekseni koriskausi täällä oli sopivasti alkamassa ja ehdin pelata kolme ensimmäistä ottelua Wanakan paidassa (kaksi voittoa ja yksi pisteen tappio) ennen siirtymistäni eteenpäin.
Näkymä Wanaka järvelle. Reilun kolmen Wanakassa vietetyn viikon jälkeen tarjoutui minulle oiva tilaisuus kun sain töitä Vicarage Lanelle, Blenheimista. Matkalla ehdin käydä katsastamassa Mt Cook Villagen, sehän oli yksi niistä harvoista paikoista, joissa emme JBB:n kanssa olleet vielä vierailleet. Sää ei Mt Cookilla ollut kovin suosiollinen. Toki tein muutaman kävelyn ja kiipesin lumen peittämälle Sealy Tarns Trackille tavoitteena Mueller Hut, mutta lumipyryn yltyessä joiduin kääntymään takaisin. Lyhyempiä kävelyjä jotka tein olivat Blue Lakes, Tasman Glacier Lake ja Glencoe Walk. Voin lämpimästi suositella ja paremmalla säällä vierailu Mt Cook Villageen on varmasti vielä vaikuttavampi.
Mt Cook/Aoraki aamun sarastaessa.KUVIA patikoinnista löytyy kuvagalleriastamme.
Aika Blenheimmissa kului varsin nopeasti. Yleisissä viinitilan kunnostushommissa ja viiniköynösten talvehtimiskuntoon valmisteluissa. Urakka onkin yksi isoimmista viinitiloilla. Varmistaa, että köynökset jaksavat seuraavana kesänä kantaa hyvän sadon.
Sadun ja Johnin lähdettyä Suomeen kesälomalle viinitila jäi minun huollettavakseni ja sain toimia töiden ohella talonmiehenä. Yksi tilan parhaista puolista on ehta suomalainen sauna. Auttaa kummasti viilenevien iltojen ikävään ja tietoon Suomen kesästä.. Myös juhannuskokko jonka rakensin itselleni toi hienoja muistoja mieleen. Saas nähdä tuleeko rakennettua toista kokkoa enää Tongalla Madventuresin tapaan.
Viinituotanto Blenheimissa on ollut vuosi vuodelta kasvussa ja 08 sato oli jo liiankin suuri. Tarkoittaen, että tänä vuonna viljelijät pudottivat osan sadosta maahan, jotta jäljelle jäävät rypäleet saavat enemmän voimaa kasvaa ja laatu paranee. Odotettavissa olikin hyvä sato, koska sää sattui olemaan oikein suosiollinen: erittäin sateinen helmikuu, jonka jälkeen pitkä aurinkoinen jakso. Paikallislehden otsikko olikin "Grape harvest dream run". Minulla oli oiva tilaisuus tutustua 09 satoon kun John meni yhdessä viinimestarin kanssa maistamaan lähes valmiit viinit. Vicarage Lanen viini tilukset oli jaoteltu 14 eri erään alueittain ja maistelimme ja tuoksuttelimme niiden eroavaisuuksia (minä tietysti noviisina). Tarkkojen analyysien jälkeen viisi parasta valittiin ja lopputuloksena oli makuprofiililtaan tasapainoinen ja laadukas uusi Vicarage Lanen Sauvignon Blanc 09. Pitäisi saapua Suomen markkinoille elokuussa.
Ja lopuksi vielä paikallisista poliiseista. Lama ja heikko taloustilanne on saanut poliisit jakamaan sakkoja täällä entistä ahkerammin ja minunkin kohdalleni sattui yksi näistä. Tankattuani olin lähdössä liikenteeseen kun siviilipoliisi jo pysäytti minut. Ja syy oli ilman turvavyötä ajaminen. Ensin luulin 150 dollarin sakkoa vitsiksi, mutta poliisi tuntui olevan kovin vakavissaan. Lievästä ylinopeudestakin saa vähemmän sakkoa, missä logiikka? Noh, eihän nuo sakot Suomeen asti tule - Eihän?
Posts
