Marlborough

In this blog post we'll continue from arriving in Picton (3rd Feb) on the South Island together with our first Finnish visitors Kaisa and Sanna. During our first few days on the South Island we drove around Marlborough, the northernmost region of the island, most famous for its wines. Besides wine tasting, we also had time to enjoy the stunning beaches of the Abel Tasman National Park, visit the beer festival Blues, Brews & BBQs, and see some museum cars in Renwick. This blog post is for a change again in Finnish, however, the image gallery is in English as usual. You can find links to a couple of videos too if you look carefully in the text below.

Olimmekin jo ehtineet JBB:n kanssa odottaa Etelä-Saarelle rantautumista. Olivathan kaikki tapaamamme ihmiset kehuneet Etelä-Saarta kauniimmaksi ja mukavammaksi! Rantautumisemme idylliseen rantakaupunkiin, Pictoniin, ei olisi voinut paremmin sujua. Sää oli aurinkoinen ja laivamatka sujunut tyynten kelien vallitessa...

Pictonin houkutteleva ranta.

Lounastettuamme Pictonissa lähdimme ajelemaan kohti Blenheimia, joka sijaitsee vuorten suojaamassa laaksossa, muodostaen täydelliset olosuhteet viinin viljelyyn. Laakso onkin nykyisin täpötäynnä viiniviljelyksiä ja koska pari viime vuotta ovat olleet todella tuottoisia on viiniä alueella liiaksi asti. Suunnitelmissamme oli viedä Sanna ja Kaisa tutustumaan viinin viljelyyn ja maistelemaan laadukkaita viinejä. Erityisesti Sauvignon Blanc rypäleestä valmistetut viinit ovat täällä todella laadukkaita.

Suuntasimme siis kohti Satu Lappalaisen viinitilaa Vicarage Lanea, jonne olimme sopineet tutustumiskäynnin. Kiersimme Sadun tiluksilla ja hän kertoi meille viinin viljelystä ja siitä mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, jotta lopputulos on mieluisa. Kierroksestammme muodostui oikein onnistunut ja kiitokset siitä Sadulle! Kierreltyämme viinitarhalla aikamme pääsimme maistelemaan viinejä ja totesimme ne oikein laadukkaiksi. Saimme jopa pari pulloa mukaan, jotka löysivät tiensä illallispöytäämme... Vicarage Lanen viinejä taitaa löytyä nykyisin Alkonkin valikoimista.

Seuraavana aamuna oli varsinaisen viinikierroksen aika. Aloitimme Highfield Estatelta, lähinnä sen sijainnin takia. Sieltä aukeaa oikein hienot näkymät koko Marlboroughin alueelle. Toki viinitkin maistuivat :-), joskin nyt oli JBB:n vuoro olla kuskina ja näin ollen hänen kierroksestaan ei tullut yhtä täysipainoinen kun meidän muiden kolmen. Jatkoimme matkaamme Cloudy Bayn viinitilalle, joka kuuluu ns. pakollisiin kohteisiin täällä (ainakin jos on opaskirjoihin uskomista). Ja kyllä laadun saattoi maistaa.

Allan Scottin etupiha. Kyllä kelpasi.

Kolmantena vierailukohteenamme oli Allan Scott, joka kahden edeltäjänsä tavoin kuuluu ns. suuriin, eli ovat alueen lippulaivoja. Emme joutuneet pettymään. Kuulimme myös, että Allan Scottin naapurissa oli Moa niminen pienpanimo, joka on Josh Scottin perustama. Viiden vuoden työkokemus euroopan panimoista toi tarvittavan ammattitaidon ja idea oluen panemisesta shampanjamenetelmällä ainutlaatuisen aseman Uuden-Seelannin panimojen keskuudessa. Ja kyllä lopputulos oli ensiluokkainen! Tämä pysähdys oli enemmän meidän poikien mieleen :-)

Onnistuneen Moa vierailun jälkeen jatkoimme vielä Domaine Georges Michelin viinitilalle ja Saints Clair Family Estatelle. Me rupesimme JBB:n kanssa jo vähän passailemaan onnistuneen Moa käynnin jälkeen, mutta Sanna ja Kaisa totesivat nämäkin vierailut oikein kivoiksi. Täyteläisen Marlborough päivämme päätti vierailu Makanan suklaatehtaalla. Kyllä täälläkin osataan suklaata tehdä vaikkei ollutkaan kotoisan Fazerin sinisen veroista :-)

Auringonlasku Nelsonissa.

Majoituimme viinikierroksen jälkeen Pictoniin, jotta pääsisimme varhain seuraavana aamuna liikkeelle kohti Nelsonia. Nelsoniin ajoimmme maisemareittiä, josta oli fantastiset näkymät Marlborough Soundeille. Majoituttuamme jätimme tytöt tutustumaan kaupungin shoppailumahdollisuuksiin ja menimme jatkamaan harrastustamme: vuorossa oli Founders Brewery. Tämäkin pienpanimo on erittäin laadukas ja vaalii tiukasti oluen valmistuksen perinteitä.

Seuraava päivä (6.2.) oli Waitangi Day, joka on Uuden-Seelannin kansallispäivä (sopimus Englantilaisten ja Maoriheimojen välillä 6.2.1840). Me emme jääneet juhlistamaan Waitangi päivää Nelsoniin vaan suuntasimme Abel Tasmanin kansallispuistoon, joka oli ensimmäinen todella vaikuttava luontoelämys Etelä-Saarella.

Nämä Split Apple kivet löytyvät LotR elokuvistakin, ainakin oppaamme mukaan...

Abel Tasmanin kansallispuisto on vaikuttava merenrantakohde monine hiekkarantoineen ja hyvin hoidettuine kävelyreitteineen. Ja koska se on pääasiallisesti rantakohde niin sää on isossa osassa - Ja meitä onnisti!

Abel Tasmanin kansallispuistossa on useita vaihtoehtoja 3-5 päivän trekeille, mutta koska aikamme tyttöjen kanssa oli rajallinen niin päädyimme valmiiseen pakettiin nimeltään "Great Day Out". Siihen kuului venematkat (! VIDEO !) Marahausta Onetahuti Beachille ja Torrent Baystä Marahauhin. Väliin jäi noin 14 kilometrin kävely, joka on kauneinta aluetta kansallispuistosta.

Leppoisan venematkan aikana näimme mm. Split Apple kivet ja Tonga Island Seal Colonyn. Kuskimme oli asiantunteva ja kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia kansallispuiston synnystä, nähtävyyksistä ja asutuksesta. Veneen jätettyä meidät Onetahuti Beachille, jatkoimme jalan rantapolkua pitkin nauttien trooppisista näkymistä. Ensinmäinen etappi oli lyhyt kävely Tonga Quarryhin, jossa meillä oli oiva tilaisuus harrastaa vesileikkejä ja rantaelämää (! VIDEO !).

Abel Tasmanin luonto on kaunista.

Parin tunnin irtioton jälkeen jatkoimme kävelyä kohti Torrent Baytä, pysähtyen välillä picnicille Bark Bayhin. Lopun matkaa marssimme rivakampaa tahtia ja saimme taas kunnon hien päälle, joten uinti oli paikallaan saavuttuamme perille. Loistavasti onnistuneen päivän kruunasi vesitaxi takaisin Marahauhin.

Lauantaina (7.2.) oli Nelssonissa isot markkinat, jonne menimme aamupäiväksi ihmettelemään. Saimme nauttia jos jonkinmoisista esityksistä. Luultavasti vaikuttavin oli kuitenkin ehta säkkipilliesitys, joka ainakin minulle oli uusi kokemus!

Säkkipilliesitys Nelsonin markkinoilla.

Markkinahumun jälkeen lähdimme taas ajelemaan. Suuntana Blenheim ja siellä järjestettävä Blues, Brews & BBQs tapahtuma.

Eikös ne smurffit olleet pienempiä?

Blues and Brews on varsinainen karnevaali tapahtuma. Useita bändejä on soittamassa ja monenlaista syötävää ja juotavaa on tarjolla (! VIDEO !). Kiweillä on tapana pukeutua teema-asuihin ja nauttia hyvästä musiikista, oluesta, barbequesta ja tietysti hyvästä ilmapiiristä kaverien kanssa - Good Times.

Meidän suunnatessa viettämään mukavaa iltapäivää oluiden merkeissä Sanna ja Kaisa menivät läheiselle rannalle ottamaan aurinkoa. He kun eivät niin oluesta välitä... Mikä parasta sovimme, että Sanna toimii kuskinamme illalla, joten meidän ei tarvinnut kuin rentoutua! Kolusimme seitsemän enemmän tai vähemmän uutta microbreweryä: Brew Moon Brewing, Renaissance Brewing, Three Boys Brewery, Green Man Brewery, Shamrock Brewing, The West Coast Brewery ja Nelson Bays Brewery. Mainittakoon nyt erityisinä herkkupaloina Three Boysin vehnäolut ja Green Manin lager. Yleisarvosana parhaana kokemuksena mieleen jäi Renaissance, osittain myös innokkaan panimomestarinsa ansiosta.

Arr... Tässä merkkareille mallia.

Renaissance Brewingillä oli tarjolla tunnin mittainen tutustumiskierros, jossa panimomestari itse esitteli oluitaan ja kertoi oluen valmistuksesta. Pidimme kierrosta oikein mielenkiintoisena ja se oli varmasti yksi päivän kohokohdista! Siinähän se päivä mukavasti pyörähti, kunnes tuli lähdön aika ja me pojat pääsimme ensimmäistä kertaa (ja tähän saakka ainoata) istumaan automme takapenkille... Sannalta sujui ajaminen vasemman puoleisesta liikenteestä huolimatta ja pääsimme turvalliseti Kaikouraan.

Matkastamme Kaikouraan valaita ja delffiinejä katsomaan, sekä Hanmer Springsistä kerromme seuraavassa julkaisussa!

The PICTURE GALLERY associated with this blog post is located behind this link!